1.2 Pedagogi eettisenä ja filosofisena toimijana

Luin Martikaisen tekstin ja se herätti ajatuksia, joita kirjasin ylös. Tehtävänannon mukaisesti keskustelimme ryhmämme kanssa tekstistä ja esitimme kysymyksiä. Mieltämme olivat askarruttaneet saman tyyppiset asiat, esimerkiksi opettajan auktoriteetti ja siihen liittyvä vastuu. Itseäni kiinnosti myös karismaan liittyvä poiminta: vaikka karismaattinen henkilö saattaa valloittaa ja osaa opettaa alkuun hyvin, on karisma arkielämässä katoavaista ja tällöin toisenlainen opettaja voikin olla pitkällä aikavälillä parempi.


Valitsimme omat kasvatusfilosofimme:

Platon, Kilpatrick, Dewey ja Freire.

Platon – Lauri

Rationalisti, realisti, idealisti
Dualismi = kaksijakoinen käsitys, jing ja jang

Pidetään luojana: dialektiikka, etiikka ja fysiikka
Mutta teksteissään ei esiinny etiikka tai fysiikka

Aistien avulla saatu tieto on epäpuhdasta ja epävarmaa. Mietiskelevä sielu voi saavuttaa oikeaa tietoa.

Suostui opettamaan naisiakin, kirjoitettu tieto ei niin puhdasta, perusti akatemian joka toimi ulkosalla alkuun ja opetti henk koht ihmisiä. Oikea oppiminen tapahtuu fyysisessä kontaktissa ihmisiin.

William Heard Kilpatrick – Lasse
John Deweyn oppilas

Kehitti koulutusmenetelmän, suom.“projektimetodi”

Praktinen osaaminen, kun opitaan niin sitä tehdään

Opettaja ei auktoriteetti vaan opas.
Oppilaskeskeisyys, oppilas saa itse päättää mitä haluaa oppia.

John Dewey – Sofia
Yhdysvaltalainen filosofi ja psykologi.

Suuri uudistaja länsimaisessa koulutuksessa, näkyy edelleen.
Progressiivinen oppiminen = tekemällä oppiminen. 

Älyn lisäksi persoonan kasvattaminen, emotionaalinen ja fyysinen puoli.
4: tärkeää pointtia Sosiaalinen, tutkiminen ja keksiminen, tekeminen ja rakentaminen sekä taiteellinen ilmaisu.

Osaajien sijaan kysyjiä yhteiskuntaan

Erityinen rooli taiteelle, auttaa yksilöä oppimaan kokemuksista ja laajentamaan kokemusta

Moraali muuttuu maailman/elämän myötä

Paulo Freire – Milena

Brasilialainen, 1930-luvun lama Brasiliassa vaikutti nuoreen Freireen ja hän halusi turvata tulevaisuuden lapsille paremmat olot mitä hänellä oli laman aikaan.

Sorrettujen pedagogiikka -teos 1960-luvulla.

Freire esittää teoriansa dialogisesta pedagogiikasta, jossa opitaan samanaikaisesti lukemista ja kirjoittamista ja yhteiskunnallista tiedostamista.

Freire korostaa kasvatuksen poliittista merkitystä taisteltaessa yhteiskunnallista sortoa vastaan.
Hänen mukaansa sorrettujen tehtävä on vapauttaa itsensä sortajien kahleista ja samalla vapauttaa sortajansa.

Freiren mukaan sorron vastakohta on dialogi, eli sortamattomat suhteet toteutuvat keskustelullisessa vuorovaikutuksessa.

Pedagogiset kuvani

Nykyhetki:
Kerään kokemusta musiikin ammattilaisena.

Tulevaisuus: 

Nokka täynnä työkaluja ja kokemuksia joita voin opettajana hyödyntää. 

1.1 A. Oppiminen

Tehtävä 1. Opettamisesta ja oppimisesta
1.1 Oppiminen
OSA A

Käsitykseni taiteen opiskelusta ja oppimisesta

Lapsena aloitetun soittoharrastuksen myötä käsitykseni taiteen opiskelusta ja oppimisesta on pysynyt kutakuinkin samanlaisena vuosien ajan. Ymmärsin jo varhain, että soittaminen vaatii harjoituskertoja omien soittotuntien lisäksi kotioloissakin. Eri asia oli kuitenkin se, että jaksoinko harjoitella. Soittaminen ja musiikin oppimisen halu on kuitenkin lähtenyt alusta saakka minusta itsestäni ja vaadin itse pääseväni viulutunneille. Vaikka murrosiässä ja teininä harjoittelu ja ylipäätänsä kiinnostus musiikkiin oli hieman kadoksissa, jokin ”vaisto” on kehottanut jatkamaan.
Olen siitä iloinen, ettei minua ole koskaan kehotettu, saati pakotettu aloittamaan tai jatkamaan mitään harrastusta. Niinä hetkinä ja vuosina, kun viulunsoiton olisin aika ajoin halunnut lopettaa, vanhempani sysäsivät päätöksen itselleni. Ovat he minua myös kannustaneet, rahdanneet autolla sunnuntaiaamuisin orkesteriin ja hakeneet arki-iltoina pois musiikkiopistolta.

Musiikkiopistossa käsitin, että opiskelu kannattaa ja tällöin kurssitutkinnot menevät paremmin, en jännitä esiintymisiä yhtä paljon kuin mitä aikaisemmin ja yleisesti musiikin opiskelu tuntuu helpommalta. Teoriaopintoihini en tätä ymmärrystä saanut siirrettyä. Pääsin rimaa hipoen kursseista läpi ja muistan itkeneeni monta kertaa ennen teoriakoetta. Muistan etten ymmärtänyt mitään, olin hämmennyksen vallassa koko musiikin teorian opiskeluun liittyen. En käsittänyt että miten viulunsoitto ja tylsä teoria liittyvät toisiinsa, että miksi minun on pakko käydä siellä tunneilla. Itseasiassa koko teorian opiskelu meinasi romuttaa viulunsoiton intoni. Teoriaopinnot kun kuuluivat musiikkiopiston opetussuunnitelmaan, eikä niistä päässyt yli eikä ympäri muuta kuin lopettamalla.

Epäonnisista teoriaopinnoistani huolimatta ymmärsin, että voin tähdätä musiikkialalla ammattilaiseksi. Toisaalta ajattelin että osaamiseni tulee liittymään vain ja ainoastaan viulunsoittoon. En uskonut voivani oppia mitään muuta asiaa tai instrumenttia hyvin. En ole koskaan pärjännyt koulussa erityisen hienosti, joten viulu oli minulle se ainoa asia, jota oikeasti koin osaavani. Musiikki on myös ollut se kiinnostavin asia elämässäni, mielelläni kävin esimerkiksi orkesterissa enkä tehnyt kouluun liittyviä läksyjä. Lukioaikana muutamat eri oppiaineet alkoivat kiinnostaa ja mietinkin suuntautuvani jollekin muulle alalle kuin musiikkiin. Koin oppivani paremmin, kirjoitin paljon ylös tunneilla ja luin muistiinpanojani.

Vasta lukion jälkeen olin oikeasti omillani, kouluputki oli päättynyt ja oli omalla vastuullani keksiä että mitä seuraavaksi. Hautasin muut urahaaveet, jotka eivät missään kohtaa edes olleet realistisia ja päätin keskittyä musiikkiin sataprosenttisesti. Se oli tärkeä hetki elinikäisen oppimiseni kannalta. Ymmärsin että minun täytyy tehdä päätös jonka takana seison, haihattelu ja monen eri alan miettiminen samaan aikaan ei toiminut kohdallani. Päätökseni jälkeen otin musiikkiopistossani loppukirin, otin eri teoriaopettajalta kolme kurssia päällekkäin, aloitin pianon sivuaineopinnot, menin kuoroon ja harjoittelin viulua. Työni teetti tulosta ja pääsin opiskelemaan musiikkia.

Aikaisemmin kuvittelin että päässäni on mukamas jotain rakenteellista vikaa oppimisen kannalta, että viulu on ainoa instrumentti minkä tulen oppimaan ja en tule koskaan ymmärtämään musiikin teoriaa, tai mitään muutakaan vaikeaa. Konservatorion ammattiopintojen alettua koin teorian suhteen kirkastumisen ammattitaitoisen opettajan ansiosta ja sen jälkeen olen opiskellut sitä mielelläni. Hahmotin myös että samat musiikin ”lait” pätevät niin viuluun, pianoon kuin vaikka kitaraopintoihin. Musiikin historiakin tuli osaksi elämääni, ennen soitin vain kappaleen kerrallaan joltakin säveltäjältä. Aloinkin hahmottaa mm. musiikin aikakausia ja säveltäjiä ihan uudella tasolla.

Vaikka käsityksessäni taiteen opiskelusta ja oppimisesta on paljon samaa mitä silloin lapsena/nuorena, olen huomannut että mitä enemmän opiskelen ja opin, sitä vähemmän tunnen osaavani. Tiedostan sen mitä jo osaan, mutta tiedän mitä kaikkea en osaa. Toisaalta on mahtavaa että voin valita mitä alan opetella, kun tiedän eri asioiden olemassaolosta jo jotain. Esimerkiksi silloin tuntuu hienolta kun kuuntelen luentoa aiheesta josta tiedän vähän, mutten kovinkaan paljon. Olen sen verran perillä aiheesta, etten ahdistu liikaa uudesta tiedosta.

Taiteen opiskelussa todella suuri rooli on opettajalla. Kiinnostus alaa kohtaan voi syttyä itsestään, mutta opiskelu vaatii äärimmäistä pitkäjänteisyyttä ja tässä kohtaa opettajan rooli on tärkeä. Hyvä opettaja kannattelee opiskelijaa vaikeidenkin vaiheiden yli ja puskee tarvittaessa opiskelijan sitä halutessaan (pääsykokeisiin preppaus, esiintyminen tms.). Taidetta opitaan ja opiskellaan myös omatoimisesti ja kurinalaisuutta sekä kiinnostusta tarvitaan hyvän opettajan ohella erittäin paljon. Toivoisin että opiskelijat vaihtaisivat rohkeasti opettajaa/oppilaitosta mikäli siltä tuntuu pidempään. Pahimmassa tapauksessa epäsopiva opettaja voi tappaa soiton ilon tai oppilaalle jää esimerkiksi henkisiä lukkoja. Omalla kohdallani olisin voinut vaihtaa teoriaopettajaa heti ensimmäisen vuoden jälkeen, mutta silloin ajatus ei käynyt edes mielessänikään.

Musiikin opiskeluun liittyy vahvasti myös tyylisuunta, ammattihaave, oma persoona ja motivaatio. Eri musiikin tyylilajien parissa pidetään arvossa eri asioita, klassisella puolella huippuopettaja on ykköskriteeri ja säntillisyyttä vaaditaan. Populaarimusiikin puolella näistä seikoista ei ole haittaakaan, mutta ihmisen omaa persoonaa pidetään enemmän arvossaan. Myös eriävät näkemykset esimerkiksi opettajan kanssa ovat yleensä sallitumpia. Musiikin alalla onkin monia koulukuntia, yksin klassisenkin sisällä vaikka kuinka. Tärkeintä olisi kuitenkin kasvaa itsevarmaksi ja mukavaksi oman instrumenttinsa / taiteensa taitajaksi, jonka kanssa halutaan tehdä töitä ja joka hakeutuu omatoimisesti mielenkiintoisiin projekteihin. Nykypäivänä ammattitaidon lisäksi sosiaalinen media on arvossaan ja moni muusikko promoaa itseään esimerkiksi instagramin tai omien nettisivujensa kautta. Nämäkin seikat tulee ottaa huomioon opiskeluaikanaan.

•     •     •

Eräs hyvä oppimiskokemukseni liittyy viime kevääseen. Popjazz-viulunopettajani kysyin minua mukaan erääseen soittoprojektiin, jossa oli tiedossa esiintyminen ammattilaisbändin kanssa hienojen laulusolistien kanssa. Kasasimme jousikvartetin ja opettajani harjoitutti kappaleita soittotuntiemme lomassa. Sain myös oppia uudesta tyylilajista ja huomasin nauttivani sen soittamisesta kovasti. Koska meitä jousisoittajia oli vain neljä, oli meistä jokaisella tärkeä oma rooli konsertissa. Soittimemme mikitettiin ja tästäkin syystä ohjelmiston tuli olla todella hallussa.

Hyvän tästä kokemuksesta teki se, että sain oppia uutta, kartutin ammattitaitoani, solmin uusia verkostoja ja sain seurata opettajani työskentelyä työnsä parissa vierestä. Olin myös otettu siitä että hän halusi ja uskalsi ottaa minut kanssaan soittamaan. Muusikkona on tärkeää päästä oman alan töiden pariin ja tämä oli erinomainen esimerkki siitä miten sain yhdistettyä opintoni ja ammattitaitoni.

Aikaisemmin hankittu pedagoginen osaamiseni

Ennen musiikkialan ammattiopintoja, olen toiminut erilaisissa viulunsoittoon liittyvissä vastuutehtävissä silloisessa musiikkiopistossani. Olin opistomme orkesterissa konserttimestarina, jossa sain miettiä viulusektiollemme parhaita soittoteknisiä tapoja toteuttaa kukin teos (sorminumerot, jousitukset, dynamiikka yms.). Vaikka itse orkesterin johtaja oli vastuussa koko orkesterin yhteissoitosta ja harjoituttamisesta, jaettiin vastuuta opiskelijoillekin sopivassa suhteessa.

Koen että koko musiikin harrastukseni/opiskeluni aika on kartuttanut pedagogista osaamistani. Viulunsoiton opettaminen vaatii itse opettajalta äärimmäisen hyvää oman instrumenttinsa hallintaa ja tämän vuoksi onkin tärkeää että tulevan opettajan oma soittoharrastus on alkanut tarvittavan aikaisin lapsena/nuorena ja hän on siinä jatkuvasti halunnut kehittyä. Vaikka itse en tiennyt vielä lukioaikanakaan että haluan opettajaksi, koin oman soittoharrastuksen erittäin tärkeäksi ja sekavista tulevaisuudennäkymistä huolimatta pyrin viemään itseäni ammattimuusikon/musiikkipedagogin uran suuntaan.

Lukion jälkeisten ammattimuusikon Konservatorio-opintojeni aikana sain vastuullisempia rooleja viulistina ja muusikkona. Aloin saamaan joitakin viulistin työkeikkoja niin pienemmissä kokoonpanoissa kuin muutamassa orkesterissa. Koen että Konservatorio-aikani antoi erittäin hyvän pohjan nykyisille Metropolia-opinnoilleni. Sain kehittyä muusikkona ja sain sopivasti vastuuta musiikkialan tehtävissä koulussa ja sen ulkopuolella.

Nyt Metropolialla olen saanut aikaisempaan verrattuna roimasti enemmän tietotaitoa pedagogina olemisesta. Alkuun omien pedioppilaitten kanssa aloittaminen hirvitti, mutta se onkin kääntynyt yhdeksi lempiasiakseni opinnoissani. Joka viikko opin uutta joko oppilaistani, itsestäni pedagogina tai ylipäätänsä musiikista. Tärkeä tuki tulee omalta jousten vastuuopettajaltani, joka antaa neuvoja ja konkreettisia harjoitteita oppilaitteni opettamiseen.

Metropolian myötä olen alkanut toimia entistä enemmän musiikkialan ammattilaisena ja itse soittokeikkojen lisäksi olen saanut muutamia yksittäisiä sijaisuuksia. Ne ovat antaneet paljon ja haluankin tehdä niitä jatkossa lisää. Aivan opintojeni alkuvaiheilla en uskaltanut pedagogin töihin vielä suuntautua, mutta nyt koen saaneeni hyvän pohjan niiden aloittamiselle/jatkamiselle.