3.1 & 3.2

3.1

Lue
Lue Elina Arlinin (2015) maisteriopintojen tutkielmasta: ”Tää pitää jonkinlaisen prosessin käynnissä koko ajan” luvut 3 ja 7. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/234849 

Kirjoita kolmesta teemasta

Kirjoita blogiisi lukemasi herättämiä ajatuksia, kysymyksiä ja kommentteja kolmesta valitsemastasi teemasta:

Uuden tiedon luominen sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla - yhteistoiminnallisen oppimisen haasteet

Luvussa 3.1.1 seuraava lainaus oli erityisen mielenkiintoinen:

Tynjälän (1999, 154) mukaan oppimisen kannalta on tärkeää, että osallistujat ovat statukseltaan ja tiedolliselta tasoltaan samanarvoisia, jolloin vuorovaikutus voi olla symmetristä. Häkkinen ja Arvaja (1999, 212) toteavat, että oppimisen kannalta edullisin on tilanne, jossa ”osallistujien asiantuntemus on osittain päällekkäistä, mutta erilaisia näkökulmia ja asiantuntemuksen alueita sisältävää”. Tällainen asetelma luo myös mielestäni hyvät puitteet sosiokognitiivisten konfliktien syntymiselle ryhmän sisällä.

Kappaleen luettuani, hahmotin, että olen kokenut käytännössä tämän oppimiseen liittyvän seikan. Kun ryhmän oppijat ovat tasoltaan lähes samalla viivalla ja etenkin, kun oppijoilla on hieman erilaista osaamista keskenään, muodostuu helposti motivoitunut ryhmähenki. Musiikin opiskelijana ja ammattilaisena olen huomannut, että esimerkiksi studiosessiossa on hienoa, mikäli työskentelemässä on erilaisia osaajia. Itseni kaltainen klassisen pohjan omaava viulisti voi ammentaa mm. melodian luomiseen liittyviä ideoita, kun taas esim. kevyen musiikin tuottaja saa äänitettyä ja luotua ehdotetut ideat parhaalla tavalla talteen. Tällöin kumpikin ottaa vaikutteita ja oppii uutta toiselta. Tällaiset työtilanteet ovatkin olleet itselleni mieluisimpia.

Kuten kappaleessa tulikin ilmi, yksi yhteisöllisen oppimisen haasteita voi olla ryhmän ilmapiirin kilpailullisuus. Onkin mielestäni jokaisen vastuulla pitää huolta ryhmän keskinäisestä hyvästä ”fiiliksestä”. Oman kokemukseni mukaan, mikäli ryhmähenki on kunnossa, kilpailullisuutta harvemmin esiintyy. Motivaatio on kuitenkin tärkeää, eikä ole pahitteeksi, mikäli ryhmässä on muutama eteenpäin puskija, kunhan ryhmähenki säilyy.

Vertaisoppiminen

Sekoitetaan yhteistoiminnallinen ja yhteisöllinen oppiminen vertaisoppimiseen. Vertaisoppimisessa ovat usein osallistujien itse perustamia, eivätkä välttämättä synny esimerkiksi opiskelumaailmassa. Vertaisoppimisessa ryhmän jäsenet keskenään samanarvoisia, eikä kelläkään ohjaajan/opettajan roolia.

Tärkeä pointti: Ryhmän jäsenet hyötyvät keskenään yhtä paljon oppimisesta ja lopputuloksesta. à Tästä tuli mieleen nimenomaan koulumaailma ja opiskelujeni aikana tapahtuneet ryhmäoppimistilanteet. Vertaisoppiminen on mielestäni miellyttävä tapa oppia, sillä siinä yhdistyy selkeä tavoite, vuorovaikutus ja tasan menevät vastuut. Monissa ryhmissä vastuut saattavat jakaantua eriparisesti, joku tekee mm. paljon enemmän kuin toinen.

Kappaleessa 3.3.1 vertaisoppimisen haasteeksi kuvattiin, etteivät opiskelijat välttämättä vielä hahmota kokonaisuutta ja jokin tärkeä osa jää kokonaan käsittelemättä. Myös itsenäisen harjoittelun unohtaminen saattaa koitua haitaksi. ”Vapaamatkustamisen” riski mainittiin myös. Uskon, että vertaisoppimisessa vapamatkustamista ei tapahdu suurissa määrin, kunhan työnjako ja vastuut ovat selvillä alusta alkaen ja vapaamatkustamisesta jää näin ollen kiinni.

Musiikin opiskelu ryhmässä 

Luvun 7 tuloksissa kävi ilmi, että ryhmässä oppimisen kannalta turvallinen ja avoin ilmapiiri on tärkeää.

Musiikin opiskelussa, etenkin vertaisoppimisessa opettajan ja oppijoiden roolit saattavat vaihtua keskenään.

Mielenkiintoinen seikka on, että ryhmän jäsenten tulisi tarvita toisiaan. Tällöin mm. tehtävään sitoutuminen lisääntyy. Asia vaikuttaa itsestäänselvyydeltä, mutten ollut sitä ajatellut itse aikaisemmin.

Tekstistä poimittu keskustelu (falsettilaulu luvussa 7.2) oli hauska kuvailu siitä, että ryhmässä kaikki osallistuvat yhtä henkilöä askarruttavaan asiaan ja ongelma ratkesi ryhmäläisten omien vinkkien avulla jakamalla. Itsekin olen ollut vastaavissa oppimistilanteissa ryhmässä, jossa yhtä ryhmäläistä askarruttavaan asiaan etsitään ratkaisua yhdessä. Tästä tuli ainakin itselleni lämmin ja ryhmähenkeä parantava tunne. Tekstissäkin mainittiin ryhmän turvallisuudesta ja tällainen ”yhteen hiileen puhaltaminen” luo ehdottomasti turvaa ryhmäläisille.

Tulosten pohdinnassa kävi ilmi, että eri ryhmän jäsenet kokivat vertaisoppimisen eri tavoin. Joku oli esim. hahmottanut, että Elina, jonka gradusta oli kyse, kuitenkin johti ryhmää, vaikka se ei ollut tarkoituksena. à Muistettava, että oma kokemus ryhmästä voi olla eri kuin jollain toisella.

3.2

Lue Saara Repo-Kaarennon (2007) kirjasta ”Innostu Ryhmästä, Miten ohjata oppivaa yhteisöä” luku 8, ”Matkalla oppivan ryhmän ohjaajaksi”.

Kirjoita blogiisi ajatuksiasi, kysymyksiä ja kommentteja ryhmäkiikareista ryhmädynamiikan havainnoinnin välineenä.

Saara Repo-Kaarennon Ryhmäkiikarit kuvainnollistaa käsittääkseni sitä, kuinka meillä ihmisillä on vain kaksi silmää, mutta ryhmän ohjaajana meiltä vaaditaan neljä, tai vielä useampia silmiä. Kahdella silmällä tulee siis tulla toimeen ja ryhmäkiikareiden ansiosta se on jopa mahdollista tai ainakin helpompaa. Monesti ryhmän ohjaajalta jää asioita huomaamatta ohjaustilanteessa ja asiat jäävät päähän pyörimään vielä jälkikäteen.

Ryhmäkiikarit (Heli Kauppisen piirroksen pohjalta) kuvastaa sitä, mitä ryhmän ohjaaminen voi pitää sisällään. Ajattelen, että kun kaikkea ei voi havainnoida ja hallita samaa aikaa, voin palata ryhmäkiikareiden pariin ja valita niistä asian kerrallaan, jota tarkkailen ryhmässäni. 

Oma näkemykseni kuvan pohjalta: -> Minä yksilönä, persoonana suhteessa muihin opiskelijoihin ja toisin päin -> Opiskelijat muodostavat ryhmän -> Ryhmähenki -> <- Minä ohjaajana.

Mietin, miksi kiikareissa linssit ”Minä” ja ”Ohjaaja” oli laitettu reunoihin kauimmas toisistaan. Keskelle jäivät ”Muut opiskelijat” ja ”Ryhmä”. Jäin pohtimaan, miksei ”Minä” ja ”Ohjaaja” voisi olla samassa linssissä, miksi eri linssit? Käsitän asian ehkä niin, että ohjaajaidentiteetti on sen verran erillään omasta itsestä, että on hyvä ottaa etäisyyttä itseensä ohjaajan roolissa.

Pidän kaikenlaisista kuvitetuista työvälineistä ja asioista, joten ryhmäkiikarit ilahdutti minua. Visuaalisuuden kautta saa erilaisen käsityksen asioista, kuin pelkästään tekstiä lukemalla. Saara Repo-Kaarennon tekstiä lukiessani heräsi mielenkiinto lukea aiheesta lisää ja voisinkin lukea vielä koko kirjan omatoimisesti. Ryhmän ohjaaminen kun on minulle ehdottomasti yksi vaativimpia asioita opettamisessa.

Muita huomioita tekstistä:

Huomio: Oma kokemus opiskelijana, ryhmän käytös ja ohjaajan työ -> ota huomioon, jos haluat ottaa mallia joltain ohjaajalta/opettajalta.

Huomio: Uusi ohjaustapa hyvä kokea ensin opiskelijana ja sitten vasta ottaa ohjaajana käyttöön. Kannattaa myös reflektoida muita ryhmäläisiä. Reflektio erityisen tärkeää ryhmädynamiikan koulutuksessa. Reflektion avulla opiskelijat alkavat huomata ryhmädynaamisia ilmiöitä ja ohjaajan vaikutusta niihin.

Tärkeä pointti: Kaikenlaiset kokemukset ryhmistä ovat tärkeitä, niin jäsenenä kuin ohjaajana.

Hyödyllistä: Hauska idea, olla opettajana ryhmässä mutta myös oppijana jossain toisessa ryhmässä! Tällöin pitää helpommin työssään toisen puolen mielessään.